Kansallismuseon laajentaminen on yksi aikamme merkittävimmistä kulttuurihankkeista. Vuodesta 1916 lähtien museo on ollut suomalaisen kulttuurin symboli. Sen suunnittelivat aikansa merkittävät arkkitehdit Herman Gesellius, Armas Lindgren ja Eliel Saarinen. Ajan myötä museon tilat eivät enää vastanneet kasvaviin tarpeisiin: yleisömäärät lisääntyivät, näyttelytoiminta monipuolistui ja kansainväliset näyttelyt edellyttivät uutta kapasiteettia ja tekniikkaa. Vuonna 2019 järjestetyn kansainvälisen arkkitehtuurikilpailun voitti JKMM Arkkitehtien ehdotus Atlas, jonka pohjalta laajennus toteutetaan.

Samalla uudistetaan myös päärakennusta, jonka osittaisen peruskorjauksen yhteydessä nykyinen Halkopiha katetaan ja muutetaan sisätilaksi. Lasikatteisen Halkopihan suunnittelusta vastaa myös JKMM Arkkitehdit. Näin Kansallismuseo uudistuu perusteellisesti, mutta säilyttää samalla arvokkaan perintönsä.

Kansallismuseon noin 5 900 bruttoneliön kokoinen laajennus on arkkitehtonisesti kunnianhimoinen ja samalla rakentamisen näkökulmasta erittäin vaativa. Sen tiloista noin 90 % sijoittuu maan alle kahteen tasoon, joissa sijaitsee muun muassa noin 1 100 neliötä muunneltavia näyttely- ja tapahtumatiloja. Laajennuksen tunnusmerkki on maan päälle kohoava, 600 neliön lasipaviljonki, jonka maljamainen katto, halkaisijaltaan 43 metriä, hallitsee kokonaisuutta. Pallokalotin muotoisena ja teräksestä ja betonista rakennettuna se lepää 12 kellon viisarin asentoon asennetun teräsristikon ja niiden väliin sijoitettujen teräspalkkien varassa.

Koko 1400 tonnia painava maljarakenne tukeutuu halkaisijaltaan 3,8 metrin levyisen teräsbetonisen lieriön välityksellä kallion varaan perustettuun hissikuiluun samalla, kun se näyttää leijuvan kaksi metriä leveiden ja viisi metriä korkeiden kaarevien lasielementtien varassa. Poikkeuksellisen suurikokoiset lasit on asennettu ilman erillistä tukirunkoa, mikä tekee ratkaisusta rakenneteknisesti ainutlaatuisen sallien sisätiloihin runsaasti luonnonvaloa.

Maljan alapintaan kiinnitetään käsin yli 5 000 uniikkia keraamista laattaa, joista jokainen on lähes 20 kilon painoinen. Ne asennetaan tarkasti jatkuvasti toistuvaan matemaattiseen muotokuvioon. Kolmesta erilaisesta muodosta – sydämestä, apilasta ja rististä – koostuva käsityönä toteutettu laatoitus viimeistelee maljan muodon ja luo pintaan valoa heijastavaa ornamentaalisuutta.

Uudisrakennus kunnioittaa Armas Lindgrenin suunnittelemaa historiallista puutarhaa ja liittyy luontevasti matalana rakenteena ympäröivään kaupunkirakenteeseen. Rakennuksen päällä kukkivalla kasvikatolla on ekologista voimaa. Se säilyttää alueen vehreänä lisäten luonnon diversiteettiä ja sitoo rakennuksen osaksi puutarhaa.

Laajennuksen valkoinen tervehtii vastapäistä Alvar Aallon Finlandia-taloa ja tuo samalla valoa Helsingin katukuvaan erityisesti talven pimeinä kuukausina. Uusi sisäänkäynti Mannerheimintien puolelta houkuttelee ohikulkijoita astumaan museon “salaiseen puutarhaan”, jossa historia kohtaa nykyhetken ja rakennettu arkkitehtuuri luonnon.