Uusi museorakennus näyttelysaleineen sijoittuu suojeltuun Lasipalatsiin (v. 1936) sekä maan alle Lasipalatsinaukion alapuolelle. Maanalaisten museotilojen kattomuodot näkyvät maan päälle veistoksellisina kumpareina muodostaen Lasipalatsin aukiolle uudenlaista yhteistä kaupunkitilaa.

Taidemuseon sisäänkäynti aula- ja myymälätiloineen on Lasipalatsissa, joka peruskorjattiin kokonaisuudessaan. Lasipalatsiin sijoittuvat museotilat suunniteltiin suojellun tilan ehdoilla - vanhaa kunnioittaen, säilyttäen ja alkuperäiseen palauttaen. Museon uudet kalusteet erottuvat selkeästi uusina ja tuovat uuden visuaalisen kerroksen tyylipuhtaaseen 1930-luvun kokonaisuuteen.

Lasipalatsissa materiaalit on valittu rakennuksen hengen mukaisesti; säilyneitä alkuperäisiä pintoja kunnostettiin, ja myös uudet materiaalit ja värit noudattavat alkuperäisiä. Kiintokalusteissa on käytetty rakennuksen funkishengen mukaisia värejä ja materiaaleja, kuten esim. lyöntimetallipintoja.

Lasipalatsista avautuu portaikko, joka johdattaa maan alle abstraktiin vaaleaan aulatilaan. Kattoikkunat tuovat aulaan luonnonvaloa, ja tilan tunnelma elää Petri Vainion suunnitteleman valokaton mukana. Aulan valkoiset istuinkalusteet ovat mittakaavaltaan ylisuuria tilaelementtejä. Asiakaspalvelu-, yleisöwc- ja vaatesäilytystilat leikkautuvat vaaleasta aulasta matalina mustina syvennyksinä. Suuret holvikattoiset näyttelytilat ovat hyvin muuntojoustavat, ja ne voidaan jakaa pienempiin osiin tai käyttää yhtenä suurena tilana. Kupolimaisia sisäholvipintoja peittää “paljettikatto”, joka kätkee taakseen kaiken talotekniikan. Näyttelytiloissa on musta pystypuulattia, joka on kestävä ja toimii myös miellyttävänä vaimentavana pintana.

Näyttelytilat muuntuvat vaihtuvien näyttelyiden mukaan ja mahdollistavat ainutkertaisen kävijäkokemuksen aina uudelleen. Museo tarjoaa elämykselliset tilat taiteelle, kulttuurille ja erilaisille tapahtumille.